Selkäsaaren kaveri- ja serkkuleiri: ”Paras leiriviikko ikinä”

Kesä-heinäkuun 2025 taitteessa vietettiin partioperheen leiriä Selkäsaaressa. Joukkoon oli kutsuttu kavereiden lapsia ja serkkuja. Tavoitteena oli nauttia kesäisestä saarielämästä mukavien aktiviteettien parissa ja harjoitella erilaisia leiritaitoja. Suunnitelmana oli, että partiolaiset osaavat opettaa ei-vielä-partiolaisille monia taitoja. Paikalla oli viikon ajan kolmesta seitsemään kouluikäistä lasta, muutama nuori aikuinen ja muutama klassikko (=äiti). 

Päivät kuluivat mukavien leiripuuhien merkeissä: nukuimme vaihtelevasti tuvassa, teltoissa tai riippumatossa, samoilimme pitkin saarta, nikkaroimme linnunpönttöjä ja rakensimme oman mölkkypelin. Päivittäin lämmitimme saunaa ja uimme. Lasten mielestä parasta kaikesta oli kuitenkin kalastaminen. 

Kokkailimme ruokaa välillä keittokatoksessa isolla kattilalla klassikoiden toimesta koko joukolle, välillä lapset harjoittelivat trangian käyttöä ja valmistivat itse ruokaa. Harjoittelimme tulien tekemistä, leiritiskiä, puun hakkuuta ja pääsimmepä perkaamaan kalansaalistakin! Tulien sytyttäminen vesipadan ja saunan kiukaan alle, veden pumppaaminen vesipostista ja kuskaaminen maitokärryllä saunalle sekä yhteiset pelituokiot saivat päivät kulumaan joutuisasti eikä tylsää hetkeä ollut missään vaiheessa.

”Nyt nappas! Se on laiturihauki!” 

Lasten innostusta kalastukseen ja riemua saaliin saamisesta oli ilo seurata. Mainiosti enemmän osaavat neuvoivat pienempiä, miten kala irrotetaan vieheestä ja tainnutetaan ja miten irrotetaan puuhun tai pohjaan kiinnijäänyt viehe. ”Toi meidän iskä ei oo oikein kalamiehiä” tuli kommentti pienimmältä, kun sai oppia isommilta lapsilta. Kun riittävästi aikuisia oli paikalla, pääsivät lapset myös vesille ja kalastamaan veneestä käsin. Innostuksesta kertoo sekin, että yhtenä aamuna herättiin kellon kanssa klo 07 ja lähdettiin vesisateessa kalaan, kun vihdoin soutumies saatiin paikalle.

Onnistumista ja luovuutta

”Saanko sytyttää saunan?” 

”Osaatko tehdä tulet?” 

”Osaan, olen mökillä harjoitellut”

”Ole hyvä sitten! Neuvothan Vilperiäkin!”

ja vajaan tunnin kuluttua tuli kutsu saunaan. Lapset tuntuivat nauttivat saaren tarjoamista tekemisistä ja puuhailusta – näitä harvemmin tulee kaupungissa tehtyä. Iltaisin pelailtiin tuvassa korttia eikä kukaan kaipaillut kännykkää tai televisiota! Iltasaduksi luettiin Lea Pennasen Pikkusiiliä ja aamulla ryhdyttiin rakentamaan Siilien maailmaa pihalle. Puuhien mielekkyydestä kertoo sekin, kun pienintä kutsuttiin ruokailun jälkeen hakemaan osansa karkkipussista: ”En mä nyt jouda, kun mä haluan hakata halkoja!”

Kun lapset osallistuvat, pääsevät aikuisetkin helpolla

Siskoni soitti neljän päivän jälkeen kysyäkseen, olenko ihan poikki. Vastasin, että meneillään on elämäni paras leiriviikko: olen ympäröinyt itseni lapsilla, joiden kanssa haluan viettää aikaa ja jotka nauttivat ja viihtyvät tarjoamissani puitteissa – voiko parempaa olla? En laita ruokaa aamusta iltaan, tiskaa ja raahaa vesiä tai lämmittele saunaa valmiiksi. Lapset osallistuvat kaikkiin tekemisiin, oppivat uutta ja nauttivat tekemisistä ja toisensa seurasta. Minä puolestani ehdin lukemaan kirjaa ja torkahtamaan riippumatossakin päivällä. Kiireettömyys ja lasten aito ilo tekemisistä ja saaren mahdollisuuksista tekivät leiristä kerrassaan mahtavan kokemuksen.

Terhi Ruutinen
Tervaksentekijät ry, Tampere